Ihanan häkellyttävä vauva-arki on taklannut minut odotetulla tavalla; tarkat aikataulut ja tiukat tavoitteet ovat saaneet väistyä syöttämisen, vaipparallin, puklushown ja jokeltelun tieltä. Tätäkin blogia olen koittanut päivittää useamman viikon ajan, huomaten aina uuden maanantain koittaneen ihan yllättäen! Vaikka omia suunnitelmia on lähes mahdoton toteuttaa, ei se juuri sureta, sillä päivät lentävät leppoisissa merkeissä reippaan pikkumiehen tahdittamana. Ihmeellistä on ollut huomata, kuinka helposti muutos itsessä tapahtuu: täydellisyyden tavoittelu omissa työtehtävissä ja täpötäysi kalenteri ovat sujuvasti vaihtuneet pitkiin aamuhömpötyksiin ja touhuamiseen pikkusurffarin seurassa. Värikäs leikkimatto luo mammaakin ihastuttavan kontrastin harmaaseen arkeen, ja siinä köllötellessä ja leikkiessä kuluu huomaamatta tovi jos toinenkin.
Sään lauhduttua lähes keväiseksi olemme päässeet aloittamaan kävelylenkit pienokaisen kanssa ja voi veljet, kuinka ulkoilua olikin ehtinyt jo tulla ikävä monen sisällä vietetyn viikon jälkeen! Poika nukkuu ulkoilmassa tyytyväisenä ja äiti pääsee kärryjä lykkimällä ottamaan askeleita kohti kesän surffikuntoa. Siihen tuntuukin olevan matkaa, niin moniin paikkoihin tuota rasvaa näkyy kertyneen! Onneksi kuntoilu maistuu erityisen hyvältä silloin, kun sille asettaa mieleisensä tavoitteen. Minun tavoitteeni on mahtua keväällä märkäpukuuni näyttämättä aivan mahdottomalta makkaralta ;)
Lämpimän sään myötä talvisurffaus jää täällä Perämeren etelärannalla tänä talvena vain haaveeksi, mutta onneksi surffihommia ei tarvitse odotella kesään saakka. Suomeen vihdoin oikein toden teolla rantautunut suppailu (Stand Up Paddle boarding) on kotiutunut myös sisäaltaisiin, ja pääsimmekin Pienen kanssa kurkistamaan tunnelmia SUP Fitness-tunnille. On huikeaa, että tuosta surffauksen kantalajista on kehittynyt huima määrä erilaisia aktiviteetteja, jotka tuovat suppailun pariin sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät koskaan olisi osanneet kuvitellakaan astuvansa minkään surffilaudan päälle!
Sään lauhduttua lähes keväiseksi olemme päässeet aloittamaan kävelylenkit pienokaisen kanssa ja voi veljet, kuinka ulkoilua olikin ehtinyt jo tulla ikävä monen sisällä vietetyn viikon jälkeen! Poika nukkuu ulkoilmassa tyytyväisenä ja äiti pääsee kärryjä lykkimällä ottamaan askeleita kohti kesän surffikuntoa. Siihen tuntuukin olevan matkaa, niin moniin paikkoihin tuota rasvaa näkyy kertyneen! Onneksi kuntoilu maistuu erityisen hyvältä silloin, kun sille asettaa mieleisensä tavoitteen. Minun tavoitteeni on mahtua keväällä märkäpukuuni näyttämättä aivan mahdottomalta makkaralta ;)
Lämpimän sään myötä talvisurffaus jää täällä Perämeren etelärannalla tänä talvena vain haaveeksi, mutta onneksi surffihommia ei tarvitse odotella kesään saakka. Suomeen vihdoin oikein toden teolla rantautunut suppailu (Stand Up Paddle boarding) on kotiutunut myös sisäaltaisiin, ja pääsimmekin Pienen kanssa kurkistamaan tunnelmia SUP Fitness-tunnille. On huikeaa, että tuosta surffauksen kantalajista on kehittynyt huima määrä erilaisia aktiviteetteja, jotka tuovat suppailun pariin sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät koskaan olisi osanneet kuvitellakaan astuvansa minkään surffilaudan päälle!
Tänään kävimme ensimmäisen kerran tälle keväälle myös rannassa katselemassa keväistä maisemaa ja haistelemassa meri-ilmaa. Vuodenaikaan nähden yllättävän lauhkea sää on vienyt jäät merenrannasta lähes kokonaan ja suppilenkillekin jo pääsisi, ainakin kuivapuvussa. Pimeiden talvipäivien jälkeen auringonpaiste hyväili lämpimästi poskipäitä ja herätti surffarin sielun taas talviuniltaan. Kunhan pikkumies on toipunut tulevasta leikkauksestaan, palaamme takaisin rannalle surffiasioiden äärelle. Ensimmäinen kosketus kesän touhuihin käydään ottamassa Portugalissa, kun mamma hakee lisäosaamista suppailun ohjaukseen. Siellä Pienokainenkin saa ensi kertaa tuntea, miltä se
rantahiekka oikein tuntuu sormien välissä :)
Vielä pari viikkoa joudumme odottelemaan leikkaukseen pääsyä. Vaikka pojan toipumisella on hyvä ennuste ja poika itse on reippaan sinnikäs, pelottaa tuleva hurjan paljon. Miten selittää Pienelle, joka ei vielä ymmärrä, ettei kukaan satuta häntä tarkoituksella, vaan että pian kaikki on entistä paremmin? Onneksi Pieni tuntuu olevan täynnä virtaa ja tahdonlujuutta; siitä me isommatkin saamme valtavasti voimaa.
Viime viikonvaihteessa pikkumies sai viettää päivän todellisena juhlakaluna, kun iso joukko sukulaisia ja ystäviä saapui juhlistamaan pojan kastepäivää. Kiitämmekin lämpimästi kaikkia paikalle päässeitä! Erityiskiitokset ihanalle naapurille, joka loihti juhlapäivän ruokapöytään upeaakin upeammat antimet! Tästä on hyvä jatkaa kohti kevättä :)
