Suppailua Penichessa

Pääsiäisviikolla koitti kauan odotettu ja jännitetty matka Portugaliin, jossa mamman tarkoituksena oli kouluttautua ASI SUP-ohjaajaksi. Matka oli samalla Nappulan ensimmäinen ja se jos mikä saikin mamman jännittämään tulevaa oikein toden teolla! Luvassa on oli neljä lentoa ja kaksi junamatkaa ennen pikkumiehen 4. ikäkuukauden täyttymistä.

Matkaa edeltävänä päivänä pakkasin laukkuani hartaasti, koettaen saada mukaan kaiken tarvittavan mutta samalla välttäen ottamasta matkaan turhaa kampetta. Raskaat laukut jos mitkä ovat omiaan latistamaan muuten hyvää tunnelmaa, etenkin kun meillä oli tiedossa kahden lennon lisäksi juna- ja automatka ennen perille saapumista.

Matkalle lähdettiin kohtuullisen leppoisissa tunnelmissa. Ensimmäinen etappi junalla sujui moitteetta, lukuunottamatta täyden Intercityn kaamean sottaista wc-tilaa. Periaatteessa juna oli kohtuuhyvin varusteltu pienten lasten matkustamista ajatellen, leikkitilojen lisäksi junan tilavasta wc:sta löytyi myös tuttipullon lämmitin. Junassa oli myös yksi perhehytti, joka oli kuitenkin jo varattu toisaalle. Oli oikeastaan hyvin haasteellista saada varattua paikat netin kautta siten, että olisimme saaneet matkalaukut ja lastenrattaat sekä paikan vauvan hoidolle optimoitua.VR:n nettivaraus petti meidät huolella, mutta onneksemme puhelinpalvelusta löytyi avulias asiakaspalvelija, joka järjesteli meille lisäkuluitta mahdollisimman toimivat istuinpaikat. Oman viltin päällä olikin kiva kölliä, kun juna hytkytti alla mukavasti :)

Lentokentillä pienten lasten kanssa matkustavat huomioidaan mielestäni riittävästi; tehtyämme check-innin jo etukäteen kotoa käsin kävimme vain pudottamassa matkatavarat hihnalle, jossa virkailija samalla tarkisti meille mahdollisimman väljät oltavat koneessa. Saimme pitää kentällä portille asti mukana lastenrattaat turvakaukalon kera; portilla tarkistettiin, mahtuisiko turvakaukalo koneeseen. Ensimmäiselle lennolle saimme kaukalon mukaan, muille lennoille se piti jättää pois laskuista. Totesin kuitenkin itsekseni, että oikeastaan kaukalosta oli vain haittaa; lennolla lapsen oli mukava kölliä tutulla alustalla kaukalossaan, mutta koneenvaihdon välissä kaukalo oli raskas kannettava, kun lennolta toiselle sai kiiruhtaa melkoista laukkaa. Kaukalon ja rattaiden sijaan suosikkivälineekseni nousi ehdottomasti Hotslingsin kantoliina, jossa pojan oli hyvä kölliä ja katsella näkymiä. Sama liina oli mukana myös surffirannalla, loistokapistus kerrassaan! Markkinoilla on tarjolla varmasti kattava valikoima erilaisia kantoreppuja, mutta itse ihastuin kantoliinaan, joka tarjoaa vauvan kasvaessa hänelle erilaisia asentoja siten, että hän voi halutessaan tarkkailla maisemia samalla, kun nojaa äidin kehoa vasten. Nappula nukkui liinassa päiväunia niin rannalla kuin lentokentällä :) Koneessa Pienokainen sai nousujen ja laskujen ajaksi oman turvavyönsä äidin turvavyöhön kiinnitettynä; tätä en kokenut hankalaksi, sillä lapsi sai vyöstä huolimatta asettua mukavasti äidin syliin. 

Lentokentillä lastenhoitotiloja löytyi mukavasti, ja priority line koneeseen noustaessa oli mukava lisä, kun jonottamisen sijaan saimme asettautua koneeseen kaikessa rauhassa. Lentohenkilöstö koitti parhaansa mukaan järjestää joko yhden tyhjän istuimen vanhempien väliin vauvalle tai sitten paikat koneen etuosasta, jossa matkustaminen oli rauhallisempaa. Kaikenkaikkiaan muutaman tunnin lentomatkat tuntuivat melko mutkattomilta Nappulan kanssa. Muita matkustajia oli jännä seurata, ja heti koneen lähdettyä liikkeelle hurina ja liike siivittivät pienen matkustajan uneen. 

Lissaboniin laskeuduimme Frankfurtin koneenvaihdon jälkeen klo 23 tienoilla ja puoliltaöin, tunnin mittaisen automatkan jälkeen olimme vihdoin perillä määränpäässä Penichessä. Muu ryhmä majoittui ASI-koululaisille varattuun usean huoneen majataloon, me puolestaan asetuimme Nappulan kanssa pienempään kolmen huoneiston majataloon. Nukahdimme yöunille aaltojen pauhuun ja aamulla herättyämme saimme ihastella terrasillta Atlantin turkoosia kauneutta.

Pääsiäisen alla lentojen hinnat kohosivat pilviin, ja edullisimman paketin saimme yllättäen valitsemalla yhden ylimääräisen päivän matkan alkuun ja loppuun. Tämä osoittautui hienoksi valinnaksi, sillä näin saimme tutustuttua paikkaan ennen koulutuksen alkua sekä nauttia Portugalin upeasta tunnelmasta vielä koulutuksen jälkeen. Ensimmäisenä päivänä Suomen tiimi lähtikin vesille ottamaan tuntumaa kevyeen aaltoon :) 

Neljän päivän koulutus vaati odotetusti voimia, sillä aamupäivät opiskeltiin ahkerasti nenä kiinni oppikirjoissa, ja iltapäivät vietettiin vesillä. Ensimmäisenä päivänä treenattiin pelastustoimia, toinen ja kolmas päivä treenattiin ohjausta tasaisen veden olosuhteissa ja viimeisenä päivänä vedettiin ohjauksia aaltoilevalla merellä. Vaikka koulutuksen hinta oli melko korkea, oli kurssin anti runsas ja omatkin taidot saivat hiontaa ammattilaisen ohjauksessa. Koulutus oli myös oiva mahdollisuus verkostoitua, ja solmimmekin hienoja tuttavuuksia eri puolilta Eurooppaa tulevien kollegoidemme kanssa. Koulutuksen päätteeksi kasassa oli onnelliset, uunituoreet ASI SUP-ohjaajat :)

Viimeisenä matkustuspäivänä muu Suomi-tiimi lähti testaamaan portugalilaisen oppaan kanssa paikallista aaltomestaa, kun mamma puolestaan jäi nauttimaan pojan kanssa ansaittua vapaapäivää. Iltapäivällä vierailimme tiimin kera Penichen linnoituksessa, jossa tarjolla oli myös paikallista likööriherkkua Ginjaa suklaapikarista tarjoiltuna :)

Kaiken kaikkiaan Peniche toi esiin upeat olosuhteensa, joiden ansiosta paikka on todella ansainnut asemansa Euroopan surffimekkana. Lukuisat hiekkarannat erilaisine aaltoineen ja sisämaan suojaisat vesistöt tarjoilevat kaikille surffareille sopivia olosuhteita. Vaikka lennot ja majoitus ovat eurooppalaista keskitasoa, edullinen ruoka toi mukavan lisän matkaan; herkullisen majataloaamiaisen lisäksi päivä oli mukava päättää paikallisten ravintoloiden herkkuja maistellessa. 

Ystävälliset ihmiset, siisteys, kaunis luonto ja hyvä palvelun taso saavat meidät varmasti matkaamaan uudestaan Portugalin maisemiin. Näin keväällä Portugalin ilmasto muistutti Suomen kesäkuuta lukuunottamatta korkeaa kosteusprosenttia, jonka myötä mm. pyyhkeiden kuivuminen oli hieman haasteellista. Matkailusesonki oli vasta aluillaan, joten saimme nauttia tilasta ja tarjonnasta ilman suurempia ruuhkia ja jonotuksia. Suosittelen kohdetta kuitenkin lämpimästi niin surffareille kuin muillekin ulkoilmaihmisille!

Pienokaisen kanssa matkustamista ei suotta kannata karsastaa. Lentoyhtiöt pyrkivät tekemään matkustamisesta mahdollisimman vaivatonta ja eurooppalainen ote lapsiin on ihastuttavan lämmin. Ennakkoluulot kannattaa jättää omaan arvoonsa ja matkustaa maalaisjärkeä käyttäen. Lopuksi hyväksi toteamani muistilista eri tarvikkeista, joita vauvan kanssa matkustaessa tarvitsimme :)

• jauhekorviketta riittävästi + annoslusikoita (1 menee kuitenkin hukkaan, parempi varata muutama lusikka mukaan). Suomessa myytävää korvikemaitoa ei tahdo saada ainakaan Portugalissa, sen sijaan muita lasten- ja vauvanruokia marketeista ja apteekeista kyllä löytyy
• pari omaa tuttipulloa, lusikka ja tutteja + tuttinaru
• termari keitetylle vedelle, jota saa mistä vain (korvikemaidon tekeminen on helppoa missä tahansa, kunhan kuuman veden kanssa oppii pelaamaan)
• vaippoja ja kertishoitoalustoja mukaan vain sen verran, kuin matkustaessa tarvitsee - perillä kaikki kaupat myyvät vauvan hoitotarvikkeita, joita on takuulla laajempi valikoima tarjolla kuin koti-Suomessa
• vaatteita mukaan sillä ajatuksella, että pyykkikoneet laulavat samaa laulua missä tahansa :)
• meillä matkarattaat, joihin saa asennettua kätevästi myös turvakaukalon, osoittautuivat kultaakin kalliimmaksi. Muksu oli helppo ottaa mukaan mihin tahansa. Unen tullessa kaukalo irti ja nappula unille kärryihin.
• peruslääkkeet on hyvä varata lapselle mukaan (Panadol ym.). Muita lääke- ja hoitotarvikkeita ulkomaiset apteekit on pullollaan! Meillä poika kärsi matkan aikana kipeästä peppuihosta, jonka hoitoon löytyi paikallisesta apteekista huomattavasti kattavampi valikoima tuotteita kuin Suomessa
• Oma peitto ja muutama lempilelu rauhoittavat muksun missä tahansa. On hyvä, että lapsi osaa nukahtaa paikasta riippumatta siellä, missä uni on tullakseen; tällöin matkaaminen on vaivatonta eikä lapsi juurikaan kärsi vähäisestä aikaerosta tai muista matkan rasituksista.
• Kantoliina tai -reppu niihin tilanteisiin, joissa rattaita ei voi käyttää. 
• Rauhallinen asenne ja ote tekemiseen takaavat mielenrauhan niin lapselle kuin vanhemmille :)
• Muutoin turvakaukalo ja matkarattaat kulkeutuivat näppärästi lennolta toiselle henkilökunnan toimesta, mutta Suomeen palatessa välineet olisivat jääneet ulos kentälle ilman kanssamatkustajan apua; missään ei sanottu, että meidän itse pitää tuoda välineet koneesta terminaaliin Suomessa, kun muissa maissa meidän ei tarvinnut huolehtia välineistä laisinkaan. 

Lopuksi, pienokaisen kanssa matkustaessa paras neuvo lienee katsoa asioita maalaisjärjellä. Välillä aikataulut menevät ja lapsi syö ja nukkuu miten milloinkin. Jo pienikin vauva osaa kuitenkin ilmaista hyvin, milloin on vailla ruokaa/ läheisyyttä/ kuivaa vaippaa/ unta. Vaikka tämä meidän pikkumies on jo aika hyvin löytänyt omat rutiininsa, oli hänestä iltayksitoista mitä parhain aika viihdyttää junassa kanssamatkustajia jokeltelu- ja jumppaharjoittein :)

Vauvan itkua/ möykkää on turha kainostella. Kaikkialla vauvat kommunikoivat samoin, ja sen sijaan että murehtisit kanssamatkustajien kärsimystä kun suloinen vauvasi heittää päälle kunnon metakan, on hyvä hengähtää syvään ja lähteä rauhallisesti purkamaan syytä vauvan möykkäämiselle. Useimmiten kyse on ihan perusasioista: anna äiti ruokaa, anna äiti rakkautta, anna äiti puhdas vaippa ja mukavia unia sylissä. Kun vanhemmat pysyvät rauhallisina, on lapsillakin turvallinen olla.

Seuraavaa matkaa odottaessa, hyvää kevättä kaikille! 

Tuki on tärkein

Nyt on mammalla kevättä rinnassa! Poika on vihdoin leikattu ja toipunut upeasti ja olemme päässeet kiinni tavanomaiseen arkeen. Vielä joudumme tekemään kotona pienimuotoisia hoitotoimenpiteitä ja käymään kontrollissa sairaalassa, mutta muutoin nappula on kuin kuka tahansa terve, elinvoimainen pikku pakkaus, joka kasvaa ihan silmissä! Vaikka vielä vauva onkin, on pikkumiehelle kasvanut jo luja tahto ja temperamentti, jolla kouluttaa äitiään kellon ympäri :)

Tässä viime viikkojen ja kuukausien ajan olen miettinyt, kuinka onnekas todella olen. En vain sen puolesta, että minua on siunattu kauniilla poikalapsella, minua ympäröi ihana perhe ja ystävät ja saan tehdä työtä rakastamani asian parissa. Mutta raskauden myötä tutustuin perhevalmennuksessa muihin tuleviin äiteihin, ja heidän kanssaan onnistuimme käynnistämään ryhmän, jossa meitä tuoreita äitejä vauvoineen on reilu kymmenkunta!

Masennus on jo pitkään diagnosoitu sairaudeksi, jota mm. pimeä talviaika ja heikentyneet talousnäkymät ruokkivat entisestään. Me suomalaiset emme muutenkaan ole ylettömän valoisaa kansaa; monesti tuntuu melkein siltä, että kansallinen identiteettimme rakentuu "huonosti siinä kuitenkin käy"-henkeen. Varaudumme aina pahimpaan.

Itse suhtaudun elämään jopa naivistisen hyväuskoisesti siksi, etten halua tuhlata yhtä maallista elämääni voivotteluun ja murehtimiseen. Ymmärrän kyllä, milloin tilanne on vakava ja pään pystyssä pitäminen vaatii ylimääräisiä voimia, mutta kieltäydyn antautumasta negatiivisuuden viettelemäksi. Olipa tilanne mikä hyvänsä, uskon että aina lopulta hyvä voittaa.

Mammaryhmämme kanssa kokoonnumme kerran viikossa jonnekin kahvittelemaan ja ihmettelemään kasvatuksen kummallisia koukeroita ja elämää yleensä. Usealle meistä ryhmän ihmiset ovat ensimmäinen oma, kunnollinen sosiaalinen kontakti työelämän ja kodin ulkopuolella, sillä moni ryhmämme jäsen on muuttanut toisaalta tälle seudulle. "Ulkopuolelta tulleena" vaikea onnistua rakentamaan omaa ystäväpiiriä.

Mammaryhmän myötä olen saanut monia ihania ystäviä, joiden kanssa jaamme vauva-arkemme ilot ja surut. Ryhmän tuoma henkinen tuki on osoittautunut korvaamattomaksi etenkin silloin, kun omat voimavarat ovat olleet vähissä. Ja on ihanaa vain lörpötelläkin vauvahöpinöitä ilman pelkoa siitä, että kuulijakunta tympääntyisi :) Jaamme kaikki keskenämme saman elämäntilanteen, joten jaksamme ihastella toinen toistemme ja vauvojemme saavutuksia. Ja mikä tärkeintä, tsemppaamme toinen toisiamme silloin, kun sille on tarvetta.

Yksin ei kukaan jaksa. Tämä pätee kaikkeen elämässä. Sitä voi puskea eteenpäin vaikka raivon vimmalla, mutta jokaiselle tulee joskus väsy. Jokainen kokee joskus pettymyksiä. On sallittua tuntea joskus epäonnistuneensa. On vain uskallettava myöntää ennen kaikkea itselleen, ettei ole täydellinen ja uskallettava nojata tukeen, kun sellainen on tarjolla. Aina tuen ei tarvitse tarkoittaa puhumista ja avautumista omista ongelmistaan. Usein jo se riittää, että tuki on läsnä. On se sitten puoliso, ystävä, tai vaikka tuntemattomista koostuva ryhmä ihmisiä, jotka kaikki ovat kohdanneet saman tilanteen. Pahinta on sulkeutua itseensä ja jäädä yksin. Monesti tuen saaminen vaatii kuitenkin vain yhden rohkean askeleen ottamista.

Kiitoksia ihanalle mammaryhmälleni siitä, että olemme uskaltaneet ottaa tuon yhden askeleen ja löytäneet toisemme. On upeaa tietää, että pitämällä yhtä emme vain tue toisiamme vaan rakennamme samalla tärkeää alustaa lapsillemme, jotka ikätovereina tulevat jakamaan yhteiset päivähoito- ja koulukokemukset. Kuka tietää, ehkä me äidit saamme lapsillemme aikaiseksi jopa elinikäisiä ystävyyssuhteita.

Surffiystäväni, tiedättehän jo, että meilläkin on oma tukiryhmämme? Se ilmaantuu milloin milläkin kokoonpanolla tuuliselle rannalle nauttimaan yhteisestä harrastuksesta. Siellä kukaan ei kysele mistä tulet, ketään ei kiinnosta saavutuksesi tahi kompurointisi muussa elämässä. Surffirannalla jokainen surffari on tasavertainen. Siellä arki on hyvä unohtaa hetkeksi, kun puhe kääntyy tuuleen, aaltoihin ja välineisiin. Vesillä jokaisen surffarin valtaa ikään, kokoon saati taitoihin katsomatta leikkimielinen seikkailija, joka kiljahtelee lapsenomaisen riemun vallassa, kun luontovoimat tarjoilevat vauhdikkaita hetkiä. Jokainen surffikerta onkin mitä parasta terapiaa!

Ensi kerralla kirjoittelen SUP-asiaa, sillä kevät tuo tullessaan mm. koulutusmatkan ja surffikausikin on taas askeleen lähempänä! Kesää odotellessa, lämpimät terveiset ja hyvän olon toivotukset kaikille!