Tämän blogin jutut ovat jääneet muun elämän jalkoihin. Ihan tarkoituksella. Tai ei oikeastaan edes tarkoituksella, vaan ihan itsekseen. Lapsen syntymän myötä - tai ehkä jo aikaisemmin? - tulin päättäneeksi, että tulipa vastaan mitä tahansa, kiireelle en anna elämässäni valtaa. Pyrin keskittymään asioihin, jotka tuntuvat minusta hyvältä. Väliin toki mahtuu hetkiä, jolloin aika ei meinaa millään riittää ja mikään ei maistu, mutta välillä pitääkin tympäistä, jotta hoksaa taas huomata ne pienet asiat, jotka tekevät juuri minun elämästäni suuren.
Tällainen tekemistä täyteen ahdettu elämä tuntuu olevan yksi aikamme hulluimmista trendeistä, joka onneksi näyttää olevan jo hivenen hiipumassa. Vuosia sitten päätin vaihtaa kokonaan alaa ja ympäristöä, sillä ahdistuin tajutessani, että meitä kaikkia riivaa itse aiheutettu kiire ja suorituspaine. Suorittaminen töissä, suorittaminen vapaa-ajalla. Jos et suorittanut, olit surkea. Ja vielä, jos et suorittanut täysillä ja juuri niitä juttuja, jotka olivat juuri silloin pinnalla, olit surkea. Olipa kyse töistä, urheilusta, ruuanlaitosta, lukemisesta, lastenhoidosta. Jopa tekemisen vähentämiselle keksittiin trenditermi, downshiftaus. Sekin piti suorittaa oikein, jotta voi tuntea olevansa kiinni ajassa ja trendikäs - ja ennen kaikkea hyväksytty ihminen.
Päätettyäni alkaa kuuntelemaan oman kehon ja mielen liikkeitä ja tekemään asioita siten, että tekeminen tuntuu hyvältä, olen ollut onnellisempi kuin koskaan ennen. On uskomattoman tärkeää osata kuunnella itseään ja tunnistaa omat kyvyt ja rajat. Toiset, kuten minä, pitävät siitä, että elämä on sopivan täynnä tekemistä. On kuitenkin osattava valita tekemiseksi asioita, jotka tuntuvat hyvältä. Ja välillä on osattava ottaa aikaa ja rauhoittua - ja aina on osattava antaa aikaa perheelle ja läheisille.
Olisiko tuossa tämänkin kirjoituksen viisaus: Tee niitä asioita, joista sinulle tulee hyvä mieli. Ja hupsuttele, ainakin kerran päivässä :)
