Uudet askeleet

Lukemattomia pohdintoja. Väittelyä itseni kanssa. Vaihtoehtojen tutkimista. Näkökulmien ja asioiden tärkeysjärjestyksen puntarointia. Arjen haasteita ja toiveita. Tunnista päivään, päivästä viikkoon, viikoista kuukausiin. Puoli vuotta pohdintaa.

Hyvä niin, sillä isot asiat tarvitsevat isoja ajatuksia. 

Viime kuukausien ajan olemme yhdessä pienen surffipoikani kanssa opetelleet uudenlaista elämää. Ei huonompaa kuin aiemmin, vain erilaista. Ja olemme pärjänneet ihan hyvin, meillä ei ole mitään hätää. Poika on iloinen ja voi hyvin, ympärillämme on ihania leikkikavereita, sukulaisia ja kultaakin kallisarvoisempia ystäviä, ja olemme saaneet asua unelmaympäristössä, lähes merenrannalla, molemmat meren tuoksusta voimaamme ammentaen, varpaidenvälit täynnä hienoa hiekkaa.

Samalla, kun olen opetellut uudenlaisia elämänaskeleita, on pitänyt opetella päästämään irti. Se on osoittautunut vaikeammaksi kuin kuvittelin. Tunteet eivät katoa, vaikka elämä jatkaakin kulkuaan. On käynyt ilmi, että voidakseen aloittaa kokonaan alusta, on entisestä pystyttävä irrottautumaan täysin. Ja onhan se selvää - rikkinäinen pohja on huono alusta uudelle onnelle. 

Kalajoki on meidän sydämiemme koti. Täällä ovat syntyneet suurimmat rakkaustarinat; tämä ranta on meidän turvasatama. Mutta syksyllä me - minä ja pieni surffipoikani - lähdemme rakentamaan kokonaan uutta, ehyttä pohjaa elämällemme Torreviejan rantamaisemaan. Espanjasta tulee kotimme reilun parin kuukauden päästä.

Katsotaan kauanko reissumme kestää. Jääkö se hetkelliseksi vai pysyvämmäksi ratkaisuksi, sen näyttävät seuraavat kuukaudet. Mutta uutta ei voi luoda vanhan päälle. Hometalokaan ei parane uusissa kuorissa, eivätkä rikkinäiset ikkunat suojaa tuulelta. Voidakseen olla onnellinen on onnen tultava itse kunkin sisältä. Tuolle onnelle annamme uuden mahdollisuuden, ehjällä pohjalla.

Kiitos ystävät, kun olette olleet tukena suurten päätösten edessä!