Istun hiekkarannalla, joka jatkuu silmänkantamattomiin. Aurinko lämmittää ihoani, rikailen purjettani valmiiksi. Lauta odottaa jo vesirajassa. Kuulen rannan elämän äänet, mutta nautin saadessani istua yksin omien ajatusteni ympäröimänä. Kiristän alaliikin, nousen hiekalta. Tuuli puhdistaa hiekat hiuksistani ja herättää aistit valmiiksi. Kiristän takaliikin. Purje tuntuu käsissäni täydelliseltä. Kiinnitän trapetsin vyötäisilleni ja rikin lautaan, heilautan kättä tutuille ja kahlaan veteen. Katsahdan merelle, nousen laudalle. Käännän kasvoni tuuleen ja annan mennä.
Olen ryhtynyt näiden pitkien, odotuksentäyteisten päivien aikana tekemään mielikuvaharjoituksia keventääkseni Pienen puolesta tuntemaani tuskaa ja väsymystä. Ajatuksissa käynti surffirannalla sallii hetken rentoutumisen ja antaa voimia.
Olemme takaisin teholla. Pääsimme jo välillä osastolle, jossa sain olla läsnä poikani luona kellon ympäri. Myös pienokaisen isä sai yöpyä kanssamme osastolla vuodenvaihteen yön ja saimme yhdessä ihmetellä vanhan vuoden vaihtumista uudeksi.
Eilen aamulla Pieni nukutettiin koepalojen ottoa varten. Jo edellisenä iltana tehty varjoainekuvaus avasi tilannetta ja saimme vihdoin selkeän suunnan diagnoosille ja hoitotoimenpiteille. Edessä on koepalojen tulosten vahvistumisen jälkeen sittenkin vielä leikkausoperaatio. Vaikka tuleva vähän pelottaakin, se myös helpottaa. Nyt tiedämme, minkälaisen asian kanssa olemme tekemisissä. Ja ennen kaikkea tiedämme, että hyvin suurella todennäköisyydellä pienokaisemme pääsee leikkauksen jälkeen elämään aivan tavallista pienen pojan elämää.
Istuessani pienen sängyn vierellä pidän Pientä käsikapalossa rauhoittaakseni hänen parantavaa untaan. Samalla, kun katseeni pysyy tiukasti pienokaisen saturaatiokäyrässä, vaellan ajatuksineni kauas sinne, missä merten vesi on kuin turkoosia linnunmaitoa, missä lempeä tuuli pehmentää kuuman auringon paahteen.
Istuskelen palmupuun varjossa sametinpehmeällä hiekkarannalla. Kauempana merellä surffarit ratsastavat aaltojen ja tuulen mukana, luonnon suomasta villistä vapaudesta nauttien. Rantavesi leikittelee aaltojen luomalla valkoisella kuohulla, saaden rannalla leikkivät lapset hihkumaan innostuksesta. Oma suloinen poikani pehmeään hiekkaan pyllähdellen katsoo minua onnellisena silmiin ja nauraa.
Pidän unelmista kiinni, sillä vielä koittaa päivä, jolloin haaveet toteutuvat.
Olen ryhtynyt näiden pitkien, odotuksentäyteisten päivien aikana tekemään mielikuvaharjoituksia keventääkseni Pienen puolesta tuntemaani tuskaa ja väsymystä. Ajatuksissa käynti surffirannalla sallii hetken rentoutumisen ja antaa voimia.
Olemme takaisin teholla. Pääsimme jo välillä osastolle, jossa sain olla läsnä poikani luona kellon ympäri. Myös pienokaisen isä sai yöpyä kanssamme osastolla vuodenvaihteen yön ja saimme yhdessä ihmetellä vanhan vuoden vaihtumista uudeksi.
Eilen aamulla Pieni nukutettiin koepalojen ottoa varten. Jo edellisenä iltana tehty varjoainekuvaus avasi tilannetta ja saimme vihdoin selkeän suunnan diagnoosille ja hoitotoimenpiteille. Edessä on koepalojen tulosten vahvistumisen jälkeen sittenkin vielä leikkausoperaatio. Vaikka tuleva vähän pelottaakin, se myös helpottaa. Nyt tiedämme, minkälaisen asian kanssa olemme tekemisissä. Ja ennen kaikkea tiedämme, että hyvin suurella todennäköisyydellä pienokaisemme pääsee leikkauksen jälkeen elämään aivan tavallista pienen pojan elämää.
Istuessani pienen sängyn vierellä pidän Pientä käsikapalossa rauhoittaakseni hänen parantavaa untaan. Samalla, kun katseeni pysyy tiukasti pienokaisen saturaatiokäyrässä, vaellan ajatuksineni kauas sinne, missä merten vesi on kuin turkoosia linnunmaitoa, missä lempeä tuuli pehmentää kuuman auringon paahteen.
Istuskelen palmupuun varjossa sametinpehmeällä hiekkarannalla. Kauempana merellä surffarit ratsastavat aaltojen ja tuulen mukana, luonnon suomasta villistä vapaudesta nauttien. Rantavesi leikittelee aaltojen luomalla valkoisella kuohulla, saaden rannalla leikkivät lapset hihkumaan innostuksesta. Oma suloinen poikani pehmeään hiekkaan pyllähdellen katsoo minua onnellisena silmiin ja nauraa.
Pidän unelmista kiinni, sillä vielä koittaa päivä, jolloin haaveet toteutuvat.
Onneksi vauvaihmiset ovat kaikkein sisukkaimpia. On hienoa Sanna, että jaat tämän. Paljon halauksia sinne!
VastaaPoista